Viulisti Julian Rachlin oli aikanaan Wienin filharmonikkojen historian nuorin solisti. Hän on urallaan soittanut maailman johtavien orkestereiden solistina, muun muassa Turun musiikkijuhlilla vierailevan Mariinski-orkesterin kanssa Valeri Gergijevin johtamana.
Rachlin esiintyy myös enenevässä määrin kapellimestarina. Parhaillaan käynnistyy hänen toinen kautensa Royal Northern Sinfonia -kamariorkesterin päävierailijana. Rachlin on myös toiminut Turun filharmonisen orkesterin päävierailijana muutaman vuoden. Vaikka tänä kesänä on luvassa Rachlinin ensiesiintyminen Turun musiikkijuhlilla, on taiteilijalla siis jo varsin vahvat kytkökset Turkuun.
– Turku on erityinen kaupunki. Rakastan paikallista ruokaa, ja ihmiset ovat lämpimiä ja ystävällisiä. Turkuun palaaminen on kohokohta. Odotan innolla sekä esiintymistäni Mariinski-teatterin orkesterin kanssa että Klaus Mäkelän ja muiden suurenmoisten muusikoiden kanssa. Minulla ja Klausilla on erinomainen suhde, meillä klikkasi heti. Mäkelä on ainutlaatuinen muusikko ja persoona. Eräänlainen ihmelapsi, vaikkei hän tietenkään enää ole lapsi, Rachlin naurahtaa kuvaillen 23-vuotiasta taiteellista johtajaa.
Rachlinilla on paljon odotuksia musiikkijuhlille, niin musiikin kuin toisten soittajien suhteen.
– Odotan erityisesti kamarimusiikin esittämistä. Vaimoni Sarah McElravyn kanssa soittamista, Klausin kanssa soittamista, uusiin muusikoihin tutustumista, Rachlin listaa.
– Kamarimusiikki on klassisen musiikin repertuaarin ydintä, tarkoituksena on kuunnella ja kommunikoida toisten soittajien kanssa. Koska lavalla on vain vähän muusikoita, esitys on intiimi. Musiikki on silloin kompromisseja sanan parhaassa mahdollisessa merkityksessä. On aina jännittävää löytää lavalla yhteinen kieli, hän jatkaa.
Turun konserttitalolla 17.8 esitettävän Julian Rachlin, Klaus Mäkelä & friends -konsertin lisäksi Rachlinia päästään kuulemaan päätöskonsertissa Valeri Gergijevin ja Mariinski-teatterin orkesterin kanssa. 22.8. päätöskonsertin ohjelmistosta etenkin Dmitri Šostakovitšin teokset puhuttelevat Rachlinia.
– Kukaan muu ei ole musiikillisesti vanginnut Stalinin aikaa yhtä hyvin kuin Šostakovitš. Se oli pelottavaa ja epävarmaa aikaa. Šostakovitšin musiikki on kyynistä. Siinä on paljon hetkiä, jotka saattavat vaikuttaa iloisilta, mutta ilo ei ole aitoa, vaan sarkastista. Toisaalta Šostakovitšin musiikkiin kuuluvat myös maagiset toivonpilkahdukset, sillä toivoa ei voi ottaa pois ihmisiltä. Šostakovitšin musiikki on kuin korkea vuori tai suuri romaani, jonka saan kokea Mariinskin kanssa, Rachlin maalailee.
Rachlinilla on varsin monipuolinen näkökulma musiikkiin; solisti-kapellimestari opettaa myös yliopistolla.
– Rakastan kokea musiikkia sen kaikilta puolilta, mutta on haaste säilyttää nämä kaikki eri osa-alat yhtä korkeatasoisina. Se vaatii paljon itsekuria ja tarkkaa suunnittelua. Juuri nyt keskityn repertuaarini laajentamiseen.
Yleisölle Rachlinilla on selkeä viesti.
– Haluaisin toivottaa kaikki tervetulleiksi, etenkin nuoret ihmiset, jotka eivät ole tutustuneet klassiseen musiikkiin. Klassisen musiikin nuori sukupolvi on fantastinen, ja konsertit ovat yhtä jännittäviä kuin pop- tai jazzkonsertit. Musiikilla ja esiintymisellä on paljon tarjottavaa. Kaikki ovat tervetulleita omina itsenään, kenenkään ei ole pakko laittaa tummaa pukua. No, minä tosin aion, Rachlin nauraa.